True Lies

Olen itkenyt lakkaamatta läpi päivän keväisen. Ja minun sydämeni tuska on vuorenkorkuinen.

26.4.06

Aika

Heräsin taas kerran liian aikaisin. Enää en jäänyt pyörimään peiton alle ja asettelemaan tyynyä paremmin. Avasin koneen ja aloin kuuntelemaan musiikkia. Kaikki tuntuu uskomattoman pahalta tänä aamuna. Jotain on juuri loppunut. Monta vuotta pyyhkäisty elämästäni. Ei ne hukkaan menneet, minä opin paljon asioita ja sain opettaa asioita. Tulevaisuuden varmuus on pois pyyhkäisty ja kaikki tuntuu merkityksettömältä. Aloin hymyillä tyhmää hymyä, kun tajusin että olen vapaa tekemään mitä haluan. Ensimmäisenä kävi varmasti mielessä hankkia lisää kokemuksia ja piirittää miehiä sen minkä ehtii. Lutkamainen olo. Mutta muistin vieraan. En minä tahdo sitä satuttaa millään ylimääräisillä pelehtimisillä. Olin väsynyt vielä kun mietin näitä häiriintyneitä ajatusleikkejäni.

Näin unta viime yönä, että olin mennyt vieraan luokse. Minä lupasin oikeasti hänelle, että pistän päälleni hameen ja saappaat. Mutta unessa päälläni olikin ihan tavalliset vaatteet, sillä olin unohtanut pukea lupaamani vaatteet päälleni. Jo unessa petän lupaukseni ja lakkaan miellyttämästä muita.

Kasvatan suojakerroksen päälleni. Että minua ei kukaan satuttaisi. Miten kerron kenelläkään, että yksi elämäni pisimmistä ja tärkeimmistä ihmissuhteista on päättynyt? Kohautanko olkapäitäni ja totean viileästi, että se on ohi, älä kysele enempää. Kuulostaa ihan vuorosanoiltani ja voi olla hyvinkin mahdollisesti toteutettavissa.

Minun pitäisi alkaa pakkaamaan tavaroita valmiiksi. Aloitin jo eilen illalla. Kiireessä nakkelin satunnaisia vaatekappaleita laukkuun ja toivoin että kaikki olisi siellä. Puolet tavaroista jäi pakkaamatta, sillä en tahtonut oman, nykyisen entisen katselevan pakkaamistani kun hän tuli suihkusta. Etten repisi sitä rikki entisestään. Samalla kun pakkasin, mietin mitä tavaroita otan mukaan kun lähden. Nt ei ole haluja edes miettiä koko asiaa, tahdon vain pois täältä. Minua pelottaa kohdata ihmiset, joilla oli odotuksia elämästäni. Rakastavatko he minua vieläkin, ilman parisuhteen tuomaa turvaa?

Minun pitäisi odottaa iltapäivään saakka tässä kirotussa loukossa tekemättä yhtään mitään. Aika matelee, vaikka varsinaisesti en odota täältä pois pääsemistä. Minua pelottaa mennä ihmistenilmoille. On epäkelpo olo ja tunnen oloni julmaksi. Toivoin tätä, että saan kulkea kenenkään tuntematta, mutta vihaiset katseet tai epätoivo heijastumassa ihmisten silmistä tekee minut sairaaksi.

Minä pyysin entiseltä, että kun kysytään miksi erosimme hän ei kertoisi kaikkia yksityiskohtia. Hän lupasi. Mutta tiedän, että joku syy on annettava, eikä entisestä ole valehtelemaan. Minä ainakin näin jokaisen kerran kun se yritti valehdella. Nyt viikonlopun jälkeenkin. Emävalhe, jonka jälkeen sain totuuden ulos kovistelemalla. Mutta mikä minä olen tuomitsemaan sen valheita, kun itse tein elämästäni sellaisen näytelmän valheiden takia, että en enää tiennyt mihin astua. Ja kyllä se tiesi, että valehtelin. Sanoi vain ettei viitsinyt kysyä.

Pitäisi osata puhua ihmisten kanssa. Kaikissa ihmissuhteissa. Ilmaista itseään. Aika menee kyllä eteenpäin, puhui tai ei. Mutta mihin lopputulokseen tulee kahden ihmisen välisissä suhteissa, jos ei pysty ilmaisemaan mielipiteitään, mielihalujaan tai tunteitaan. Kehitteleekö valheita, jättää sanomatta ja tekee oman päänsä mukaan kunnes ei enää tiedä mihin valhe loppuu ja mistä todellisuus alkaa. Vieras sanoo, että olen outo kun en valita sille sen menemisistä. Miksi valittaisin? Kun tiedän minne se on ollut menossa ja kertoo tulevansa takaisin, ei minulla ole asiaan enempää sanottavaa. Ole kiltisti ja pidä hauskaa. Minä opetin vieraalle, että sen pitää ilmaista tunteitaan, kertoa toiveistaan ja puhua minulle kaikesta. Minulle ei riitä yksinkertaiset vastaukset, minä tahdon aina tarkennusta. Minun suhteeni entisen kanssa... Ei koskaan kunnollista kommunikointia, minä puhuin ja puhuin, se vaikeni ja meni vaikeaksi ja pyysin aina sanojani anteeksi, vaikka olisin tarkoittanut jokaista sanaa.

Aika matelee. Olen ollut tunnin hereillä. Kuitenkin. Tuntuu, että vain hetken. Maailma on pysähtynyt näiden seinien sisälle ja minusta tuntuu että kuristun tänne. Minä tahdon pois. Minä pääsenkin karkuun muutamaksi päiväksi. Huomenna minä menen juhlimaan. Vieraan kanssa. Tapaan sille läheisiä ihmisiä ja minua pelottaa. Minua pelottaa, että ne eivät pidä minusta. Koska ne ovat vieraan ystäviä en voisi koskaan pistää vierasta valitsemaan minun ja ystävien väliltä. Toivon olevani hurmaava ja suloinen ja mukava huomenna. Ja helvetin kännissä.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home