True Lies

Olen itkenyt lakkaamatta läpi päivän keväisen. Ja minun sydämeni tuska on vuorenkorkuinen.

30.4.06

Omistettu Vieraalleni

Istuin töissä tänään ja oli hetkittäin hiljaista. Tartuin kynään ja kirjoitin jotain paperille. Nyt kirjoitan tänne saman tekstin...

Kaikki äänet muistuttavat eletystä elämästä. Muistan hetket, ihan samanlaiset kuin nyt, jolloin hätääni itkiessä minulla oli joku. Tämä elämän tilanne vaatii ponnistuksia. Minussa asuu minuus, joka herää vähitellen, mutta tähän kipuun en osannut valmistautua. En siihen, että yksinäisinä hetkinä kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja koko olemassa oloni tuntuu mitättömältä ja merkityksettömältä. Täällä minulla ei ole kotia eikä ystäviä antamassa turvaa. Minä kävelen ovesta sisään asuntoon, jota kutsuin kodikseni kauan, minä tapaan ihmisiä jotka ratkaisuni vuoksi vihaavat minua nyt. Sen kanssa minun on elettevä. Ja minä elän, jos se tekee minut vahvemmaksi ja lakkaa joskus sattumasta näin hirvittävästi.

Nostan pääni sen voimalla, että joku päivä nämä vartaloa ravistavat kivun tunteet katoavat ja lakkaan itkemästä laulun sanoille, tuoksuille ja turvallisuuden tunteen katoamiselle. Minä hymyilen miettiessäni tulevia mahdollisuuksia ja miettiessäni taistelua elämäni kanssa. Minä hymyilen sitä, että olen saanut rakkautta ja sitä että lähelläni asuu joku jonka kanssa minulla voisi olla tulevaisuus. Minä hymyilen muistaessani hymysi ja sen kuinka kosketat minua aamuauringon paisteessa nukkuessani vieressäsi. Sinä tartut kädestäni pölyisellä jalkakäytävällä ja esittelet minut ystävillesi. Ystäväsi hymyilevät minulle ja pyytävät käymään uudestaan. Ne myös hymyilevät punastumiselleni kun vastaan heille ehkä. Eikä kukaan kysele tai loukkaa ja ne saavat kanssasi unohtamaan kipuni kokonaan. Olen uusi ihminen heille, mutta niin olen itsellenikin.

Sinä autat minua enemmän kuin uskotkaan ja annat minulle syyn herätä aamuisin odottamaan päivien kulkua kohti sitä hetkeä, jolloin voisimme olla niin vahvoja itsenäisesti, että voisimme olla me. En tahdo kiirehtiä kanssasi mihinkään, tahdon ajan antaa meille tilaisuuden, jotta voimme tutustua toisiimme ja rakastua täysillä.

Tahdon löytää itselleni oman kodin. Tähän asuntoon tuleminen sattui minuun. Hiljaisuus oli vastassa sen käytävällä, tavarat kaikki samoilla paikoillaan mihin ne oli jätettykin. Avasin ensimmäisenä koneen toivoen että olisit sittenkin linjoilla, että voisin sanoa sinulle jotain ja kuulla lohduttavat sanasi. Soitin sinulle heti sen jälkeen. Sano jotain, sano ihan mitä vain, että kuulen sinun olevan edelleen olemassa.

Kävelin töistä kotiin kassi olkapäällä. Mietin peloissani mikä minua odottaa, kun tulen kotiin. Ei siihen voi valmistautua. Saisinpa pitää tämän kodin itselläni. Nämä kaikki kauniit tavarat, joita minulla oli. Mutta ne eivät ole minun, ne ovat entisen. Minä en tiedä mistä minä aloittaisin, mutta tuuditan itseni rauhoittumaan ajatuksella, että ylihuomenna minä saan käydä tutkimassa vapaana olevia asuntoja. Etsin kodin itselleni. Itkin hillittömästi jonkin aikaa. Kävelin keittiöön ja löysin jääkaapista kylmää olutta. Korkkasin oluen ja otin savukkeen kirjahyllystä olevasta askista. Rauhotuin polttaessani tupakkaa. Avasin television tullessani tupakalta ja katsoin uutisista pätkiä opiskelijariennoista ympäri Suomea. Siellä näkyi sinunkin kaupunkisi juhlat ja minä olin purskahtaa itkuun vain sen vuoksi, että minun pitää olla jossain muualla kuin sinun luonasi nauramassa hassuille asioille joita kauniissa auringon paisteessa katselet ystäviesi kanssa. Menen huomenna töihin. En jaksaisi.

Työnantaja kysyi tänään miten minulla menee. Kerroin sille suoraan mikä on tilanteeni. Ihan kaiken. Saman kuin entisellekin. Totuuden sinusta ja minusta. Hän sanoi, että ymmärtää täysin ja toivoi minun löytävän itselleni uuden kodin missä asua ja nousta jaloilleen. Hän kysyi jaksanko varmasti. Hymyilin ja sanoin jaksavani. Olisi tehnyt mieli itkeä. Ääni on mennyt painoksiin itkemisestä ja monen päivän liiallisesta tupakoinnista, joten en ollut mikään ilopillerin kuuloinen asiakkaille tänään. En jaksanut vain esittää mitään. Keskittyminen mihin tahansa asiaan tuntui mahdottomalta.

Minä mietin välillä tällaisina yksinäisinä hetkinä sitä, miksi minun pitäis jäädä yksin vain sen vuoksi, että kasvaisin ehjäksi ja vahvaksi. Miksi en voisi suoraan alkaa rakastaa sinua sitoutuneena siihen, että elämäni tarkoitus olisi sinä ja meidän tulevaisuus. Sitten tajuan, että tekisin itselleni ja sinulle sen, mitä eniten vihasin entisessäni. Ja toisaalta mehän olemme sitoutuneet toisiimme jo jollakin tavoin ja se tuntuu minusta hyvältä. En tahdo päättää mitään, en tahdo kuulla suunnitelmia ensi kesästä. Mutta kuitenkin pieni virnistys nousee kasvoilleni ajatuksesta, että voisin tavata sinulle rakkaat ihmiset ja voin esitellä sinulle ne ihmiset jotka minut ovat saaneet aikaan. Kun he ovat saaneet aikansa ja rauhoittuneet ja voivat hyväksyä sen, että voin olla onnellinen toisellekin tavoin kuin he odottivat.

Eron tullessa pitää olla itsekäs. Minä vihaan itsekkyyttä, sillä minua ei ole kasvatettu vain elämään oman napani ympärillä. Minä oikeasti pidän siitä, että saan tehdä sinulle voileivän tai ruokaa. Minä pidän siitä että saan silittää sinua sen vuoksi, että saan pitää sinua hyvänä. Koska se tuntuu hyvältä. Mutta se mitä olen oppinut myös on se, että minun tulisi miettiä omaa etuani. Ja näin, että oma etuni voisi olla sinun kanssasi. Uskomatonta. Rakastan sitä peittelet minut nojatuoliisi kun katson televisiota, rakastan sitä että yöllä herään kun kätesi puristuvat vartaloni ympärille tiukemmin ja höpiset unissasi jotain epämääräistä. Mutta en tahdo että siitä tulee arkipäivää. Että siinä säilyisi yllätyksellisyys. Vaadin siis itsekkäästi aikaa meille molemmille niin yksin kuin yhdessä, että voisimme elää täydellisesti. Itsekkäästi päätin erota suhteestani, jotta voisin tehdä lopultakin oman pääni mukaan. Mutta toisaalta täysin tietoisena siitä, että olet se mitä tahdon.

Olen väsynyt. Ja ihastunut. Olet ihana ja kaipaan sinua jo nyt.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home