True Lies

Olen itkenyt lakkaamatta läpi päivän keväisen. Ja minun sydämeni tuska on vuorenkorkuinen.

14.5.06

Ikävä ihollesi

Minun on levoton olla. En osaa asettua hetkeksi mihinkään ja pääni käy ylikierroksilla koko ajan. Kaipaan sinua koko ajan, enkä pysty miettimään mitään järkevää. Soitellaan jatkuvasti ja puhutaan messengerissä. Se ei riitä. Tahtoisin kuulla hengityksesi ja maistaa suutasi ja nauraa sinun ilmeillesi. Tahtoisin kuulla puheesi korvani juuressa, niin että tuntisin hengityksesi kaulallani. Olen yksinäinen ajoittain, eikä kotiväkeni seura koskaan voi korvata sinua.

Naurettavaa kaivata näin paljon kolmen yksinäisen yön jälkeen. Mietin sinua koko ajan, miltä tuntuisi ihosi käteni alla ja miltä vartalosi paino tuntuisi minun päälläni. Ja kuinka katseesi polttaisi minun kasvojani ja nauraisin sinulle peiton reunan alta piilosta. Yrittäisin pitää pokkaani, kun mökötän sinulle ja virnistäisin villisti, kun miettisin sinua alasti päälleni. Tahtoisin pitää kättäni kädessäsi, pujottaa sormeni sinun sormiesi lomaan ja puristaa hellästi.

Mutta minä vaellan ympäri asuntoa, joka on kotini. Ei oma tai onhan tämä, täällä asuu äiti ja sisko. Minä asetun hetkeksi sängylle, jossa pyörin levottomasti ja kävelen pian keittiöön. Minä soitan syntikkaa, taidot ovat päässeet ruostumaan. Minä lopetan soittamisen raivoissani osaamattomuudelleni ja menen sohvalle. Avaan television ja käyn läpi kanavat vain todetakseni, että en siedä sen ohjelmia. Suljen silmät ja kiroilen mielessäni kun silmälasien sangat painavat päätäni. Otan lasit pois päästäni ja yritän nukkua. Koneella naputteleva sisko kuuntelee musiikkia, joten unesta ei ole toivoakaan. Turhaa. Laitan lasit päähäni ja mietin vain sinua.

Katoin pöytään kolme kahviasettia. Minulle, äidille ja itselleni. Tekisi koko ajan mieli kirjoittaa tekstiviesti sinulle, että laitanko pöytään neljännenkin, vain toivoen että tulisit luokseni. Jos tulisit, tulisin sinua vastaan pyörällä ja halaisin sinua lujaa. Ja keskiviikkona voisin lähteä mukaasi, jos tahdot ehtiä siihen kokoukseen. Minä tiedän vain jotenkin, että et sinä tule minun luokse. Mutta toisaalta, olet suuri arvoitus, saattaisit vaikka yllättää minut. Ja taas minä odotan, odotan kuin pieni lapsi, että ilmottaisit itsestäsi.

Minä olen nähnyt nyt paljon hyviä unia. Painajaiset ovat viimein jättäneet minut rauhaan ainakin hetkeksi. Olo on muutenkin paljon levänneempi, herään aikaisin aamulla aina ja käyn aikaisin nukkumaan. Olen tarvinnut unta ja turvaa. Viimeinkin olen voinut olla itsekseni ja rauhasssa. Mutta silti mietin koko ajan, että mitä tekisin, jos olisitkin kanssani.

Veisin sinut uimarannalle istumaan. Hakisimme rantakahvilasta jäätelöt ja kävelisimme meren rantaa pitkin uimarannalle. Istuisimme vain hiljaa ja katsoisimme kun meri eläisi vain edessämme. Piikittelisimme toisiamme ja minä haukkaisin sinun jäätelöstä ison palasen ja sinä olisit muka vihainen. Veisin sinut vuokraamaan ikivanhoja elokuvia ja voisimme katsoa niitä yöllä niin pitkään että nukahtaisimme. Voisin viedä sinut kiinalaiseen syömään jotain tulista ja kiroilla suu palaen. Veisin sinut vain ulos ja pitäisin sinun kädestä kiinni.

Mutta istun yksin ja taistelen siskoni kanssa mahdollisuudesta olla tietokoneella. Aina toivoen että olisit linjoilla. Kaipaan sinua. Ikävä sinua. Pitkästä aikaa todella kaipaan jotakin ihmistä. Suloinen kipu. Missä vaiheessa se käy sietämättömäksi?

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home