True Lies

Olen itkenyt lakkaamatta läpi päivän keväisen. Ja minun sydämeni tuska on vuorenkorkuinen.

28.5.06

Sadetta

Viime viikko meni vieraillessa miehen luona. Satoi koko viikon vettä ja suurin osa ajasta vietettiin sisällä pienessä asunnossa. Oli lähteä järki, kun jokaiseen seinään on keskeltä kuusi askelta, oma rauha on tuntematon käsite ja silti tahtoisi nauttia toisen läheisyydestä millimetrin etäisyydeltä. Mies näyttää niin komealta aina. Se on suloinen kurtistaessaan kulmiaan koneen ääressä, sen älynvälähdykset saavat minut nauramaan ja minä olen sulaa vahaa sen kosketuksen alla.

Me pyöräiltiin kauppaan keskiviikkona kaatosateessa. Minä istuin tarakalla ja nauroin koko matkan toisen kiroillessa vesisadetta. Ja minusta tuntui, että tätä varten minä olen syntynyt, näitä hetkiä, että niiden älyttömyys menee yli ymmärryksen ja tunnen vain iloa. joka pakahduttaa sydämen. Miehen kanssa on ihanaa istua puistossa, sen sylissä ja juoda siideriä ja suudella sitä vähän väliä. Näykkiä sen huulesta ja painaa poski sen tuulen viilentämää poskea vasten. Kuiskata jatkuvasti kuinka paljon välittää, ettei se varmasti pääsisi unohtumaan mielestä.

Minä olen tiennyt sen jo kauan, että tulee joku, joka vetää maton jalkojen alta, pyyhkäisee vartalostani voimat ja saa minut tuntemaan itseni kokonaiseksi. Piti mennä kauas, jotta sen löysi, eikä se ollut helpoin tapa rakastua. Rakastua varattuun mieheen itse ollessa varattuna. Mutta maailma on monimutkaisuudessaan hyvin yksinkertainen. Se antaa tilaisuudet sattumalta ja jää omaksi päätökseksi tarttuuko niihin tilaisuuksiin. Minä ajattelin miehen tavatessa, että siinä on jotain mitä minun on pakko saada enemmän. Minä tulen riippuvaiseksi sen tuoksusta ja kosketuksesta. Minusta tuntuu, että sen sanat menevät suoraan tajuntaani ja riiputtavat minua ilmassa. Ja jos en saa tarpeeksi, putoan.

Minä poltin tupakkaa alasti sen kanssa talvella ikkunasta peittoon kääriytyneenä. Ulkona satoi lunta silloin ja ikkuna oli huurussa meidän lemmiskelymme takia. Tupakka ei ole varmaan koskaan maistunut yhtä hyvälle kuin silloin. Minä silitän miestä aina kun voin, jotta se tuntisi yksinkin ollessaan kosketukseni ihollaan. Minä nipistelen sitä sisäisen piruni ilmestyessä, vain kiusatakseni sitä ja minua hämmentää se kuinka pian se alistuu valtani alle. En minä alistaa tahdo. Minä tahdon rakastaa vain, enkä ilmeisesti ole ymmärtänyt vaikutusvaltaani häntä kohtaan vielä.

Miltä maistuu mustikkainen valkosuklaajäätelö vesisateessa? Uskomattoman hyvältä. Silmälasit täyttyvät vesipisaroista ja mies kertoo vierellä sitä kuinka se tahtoo kanssani naimisiin. Se jäätelö maistui loppuelämän onnellisuudelta. Mies sanoo, että se voisi tehdä lapsillemme kehdon joskus. Lapsia ei ole tulossa vähään aikaan, mutta en välty miettimästä sitä kuinka ihanalta mies näyttäisi vastasyntynyt käärö sylissään tai kun se kantaisi lasta olkapäällään iltapesulle syöttötuolista. Palvoisiko se minun vartaloani vielä lastenkin jälkeen? Rakastelisiko se minua hellästi edelleen? Saisinko minä siinä vielä silloin syttymään eläimellisen himon? En tiedä, mutta rakastan miestä.

Kesä on tullut varkain. Aurinko paistaa pilvien välistä ja meidän aikataulumme kesälle on nurinkurinen. Mies töissä viikot, minä viikonloput. Toivottavasti ehdin sen kanssa rannalle, kävelylle sateen jälkeiseen metsään, suutelemaan sitä koivua vasten, ostamaan jäätelöä kioskilta, uimaan alasti yöllä jossain... Toivottavasti.

Minä ikävöin miestä. Se on niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Yksin ollessa sitä huomaa, että arkiset asiat tuntuvat arkisilta näin yksin ollessa, mutta yhdessä niihin tulee hohtoa. Suihkussa ollessa kastelen sen suihkuverhon takaa, tiskatessa räiskytän tiskivettä päälle, ruoanlaitoin aikana se maistelee kastiketta liian monta kertaa, televisiota katsellessa me istutaan sylikkäin liian pienessä nojatuolissa, juodaan pepsiä jäillä ja se ei anna minun kiusata sitä jääpalasella, kaupassa käydessä hairahdumme aina heräteostoksiin, minun päättämättömyyteni vaatekaupoissa tekee miehen hulluksi, koskettelu iltaisin johtaa aina pidemmälle väsymyksestä huolimatta. Se on minun elämääni ja kuinka se tekeekään minut onnelliseksi.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home