True Lies

Olen itkenyt lakkaamatta läpi päivän keväisen. Ja minun sydämeni tuska on vuorenkorkuinen.

30.6.06

Aikakausia

Kirjoittamisenhalu iskee öisin. Silloin, kun makaan selälläni liian kuumassa asunnossa ja odotan unen tulevan. Kun mietin iskeviä lauseita aloittaa joku teksti. Nousen vuoteesta hiljaa, etten vain herättäisi sinua. Nukut sikeästi jo, koska olet menossa huomenna aikaisin töihin. Menen ulos ja poltan tupakan. Istun koneen ääreen ja tietokone ilmoittaa tekstinkäsittelyohjelman uudelleenasennusta. Etsin käsiini paperia ja sitäkään ei ole kuin yksi arkki. Ei kait olisi ihmisten aikakaan aloittaa kirjoittamaan mitään.

Minä olen usein miettinyt milloin tulee se paljon puhuttu hetki, jolloin olen löytänyt minuuteni. Siitä alettiin hehkuttamaan murrosiän kynnyksellä, että se on aika itsensä etsimiseen. Tulin siihen tulokseen, rautaisen ritilän päällä kerrostalon rapuilla istuessani, että ihmisen koko elämä on itsensä etsimistä ja teinejä pelotellaan turhaan itsensä etsimisen vaatimuksella. Polttelin tupakkaa antaumuksella.

Minun pitäisi lopettaa tupakointi. Olen tehnyt sen jo kerran. Ei tehnyt vaikeatakaan. Minun pitäisi aloittaa terveellinen elämä. Joka kerta minä kaupan hedelmähyllyllä lataan kärryihin muutaman appelsiinin ja hikoilen puolivuosittaisissa kuntoiluinnostuksissani appelsiini-ihoani pois persauksista, jonka sain sinne laiskuuden ja ehkäisypillereiden yhdistelmästä. Minä ostan kuitumuroja mainosten orjana ja siunaan kolmen päivän terveyskuurini vaikutuksia siinä vaiheessa, kun tilaan ravintolassa miljoona kaloria sisältävän pizzan nenäni eteen. Minä olen nainen ja minä elän vaiheita vaiheiden jälkeen.

Minä ravaan puolen vuoden välein etsimässä alennusmyynneistä vaatteita, joita ei sitten oikeasti edes saisi enää pitää, koska nehän ovat jo pois muodista. Minä hurahdan milloin mihinkin kosmetiikkatuotteeseen, ostan mainosten lupaamaa varisematonta ripsiväriä vain huomatakseni että kahden viikon käytön jälkeen saisi vähintään syljeskellä purtilon pohjalle, että se olisi juoksevan kaltaista.

Minä lopetin ehkäisypillereiden käytön ennen joulua viime vuonna vain sen takia, ettei maistunut enää mikään, ei lakanoiden välissä eikä mikään muukaan. Minä hurahdin marraskuisessa esittelyssä mahdollisuuteen päästä pois Suomesta, eikä silloin edes ollut edes vielä talvi. Maa oli jäinen ja hengitys höyrysi minun perustellessa lähtöni hyviä puolia ystävilleni matkalla ruokalaan. Vastailin perusteluihini joka sekunnin välein kyllä ja ei. Raivostutin niin itseni kuin ystävänikin turhan päiväisellä jankkaamisella, sillä olin jo varmasti päätökseni asiasta tehnyt. Talvikin oli viime talvena silmänlume vain, sillä en ehtinyt koko talvea edes näkemään.



0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home